”Kinttu”
23.4.2006 – 20.4.2017
Kansainvälinen muotovalio
Suomen muotovalio
Norjan muotovalio
Ruotsin muotovalio
Viron muotovalio
Ratajuoksukirja
Synt. 23.4.2006 | Kasv. Karina Krieger, Saksa | Tulokset KoiraNetissä | Sukutaulu
Olin seurannut saksalaisen Dark Legend’s-kennelin koiria tovin, ja otin yhteyttä, kun kuulin, että sinne oli tulossa pentue, jossa isänä oli norjalainen kauniin kullanvärinen Twan San Yen Lordly Romano ”Marco”. Olin myös ollut kiinnostunut astuttamaan Kumman yhdellä heidän harmaista uroksistaan, joten halusin käydä tutustumassa koiriin paikan päällä. Pentueen syntymää pääsi seuraamaan webkameran välityksellä, mikä oli melko edistyksellistä siihen aikaan! Pentueeseen syntyi kaksi narttua, ja minulle tarjottiin niistä toista. Nimesin pennun Kintuksi, sillä sillä näytti olevan valtavan pitkät jalat. Kinttu tietysti hankittiin harrastus- ja jalostuskoiraksi, mutta siitä tuli ensimmäinen muistutus, kuinka koiraharrastuksessa asiat oikeastaan vain hyvin harvoin menee siten, kuin niiden suunnittelee menevän.
Kinttu oli luonteeltaan persoonallinen, herkkä, älykäs ja tasapainoinen italiaano. Sen vaivat alkoivat kuitenkin jo 8 kk iässä, kun se mursi toisen etujalkansa. 1,5-2-vuotiaana alkoivat krooniset mahavaivat, joihin ei löytynyt syytä. Tutkittiin loiset, tulehdukset yms. mutta vain aika tässä tilanteessa paransi, eikä vanhemmiten Kintulla enää kyseisiä vaivoja ollut.
Hieman reilu 2-vuotiaana Kinttu sai ensimmäisen epileptisen kohtauksen, ja kesti puoli vuotta ennen kuin diagnoosi oli selvä toisen kohtauksen tultua. Vuosia Kinttu oli pelkän kohtauslääkkeen varassa, mutta n. 6-vuotiaana siirtyi päivittäiseen Barbivet-lääkitykseen, joka piti kohtaukset poissa. Noihin aikoihin Kinttu onnistui murtamaan saman etujalkansa uudelleen eri kohdasta, ja jalka oli leikkauksen jälkeen käytännössä pelkkää metallilevyä ja ruuveja. Pirteänä se kuitenkin eli elämänsä viime metreille saakka metallijalkoineen, kunnes 11-vuotiaana se ilmeisesti liukastui pihalla ja sille tuli välilevynpullistuma. Viikon ajan pidin sen liikkumatta, annoin sille kaikkia tarjolla olevia kipulääkkeitä ja yritin pakkosyöttää, kunnes ymmärsin, että sillä oli kaikesta huolimatta niin suuret kivut, että oli parempi päästää se pois.
