Vuosi 2026 toi elämään yllättäen uusia, ei-niin-toivottuja tuulia, ja sekä Zuki että Pikku Myy vaihtoivat kotia. Zuki jäi lähettyville Ouluun ja Pikku Myy muutti Helsinkiin. Kotona on siten enää silkkivinttikoira Rusakko, shiba Shibel ja Taavi-kissa.
Silkkenisuunnitelmista
Rusakon DNA-näytteet menivät kuin menivätkin lopulta perille kalifornialaiseen laboratorioon, joten kasvatussuunnitelmat saivat vihreää valoa. Toivon kovasti, että suunnitelmat toteutuvat! Pentueen suunniteltu isä on 10-vuotias Tsaarikon Denaari “Bondi”, jolla on entuudestaan yksi pentue. Bondi on tasapainoinen sekä rakenteeltaan että luonteeltaan sekä pysynyt terveenä tähän asti. Pentuja on kyselty paljon, mutta tällä hetkellä en valitettavasti uskalla luvata mitään!
Ajatuksia shibojen ja silkkenien kasvatuksesta
Kevään 2026 kuluessa selviää E-pentueen terveystulosten perusteella, jatkuuko shibakasvatus nykyisillä koirilla, vai mahdollisesti jonkin uuden nartun myötä hamassa tulevaisuudessa. Vinttikoiraharrastuksen parissa pitkään toimineelle shibaharrastuksen toimintakulttuuri on näyttäytynyt poikkeuksellisena. Rodun piirissä esiintyvä voimakas kuppikuntaisuus ei ole kokonaisuuden kannalta tarkoituksenmukaista eikä edistä rodun kehitystä. Ilmiö saattaa osaltaan liittyä rodun suosion huomattavaan kasvuun viimeisten noin viidentoista vuoden aikana. Suosion myötä rotuun on kohdistunut myös epäterveitä ilmiöitä, kuten kaupallista massatuotantoa niin rodun kotimaassa Japanissa kuin muuallakin maailmassa, minkä seurauksena kaikkien sukutaulujen paikkansapitävyydestä ei voida aina varmistua.
On valitettavaa, että vastuullisesti toimiviin—erityisesti uusiin—kasvattajiin suhtaudutaan ajoittain vähättelevästi ja että rodun sisällä esiintyy perusteettomien huhujen ja juorujen levittämistä. Pienilukuisessa rodussa huomion tulisi kohdistua ennen kaikkea terveyden, luonteen ja rodunomaisen ulkomuodon pitkäjänteiseen kehittämiseen. Tämä edellyttää harkittuja jalostusyhdistelmiä, joiden tavoitteena on uusien linjojen tuominen populaatioon sekä geneettisen monimuotoisuuden vahvistaminen. Tarkoituksenmukainen jalostusyhdistelmä ei perustu omistussuhteisiin vaan rodun kokonaisetuun.
Silkkivinttikoira on nykytilanteessaan tietyin osin verrattavissa siihen asemaan, jossa shiba oli noin kaksikymmentä vuotta sitten. Shiba on ollut jo pitkään FCI:n hyväksymä rotu, mutta tässä yhteydessä vertaus koskee ennen muuta rodun alkuperämaan roolia jalostuksen ohjauksessa. Japanissa valtaosa shiboista rekisteröidään NIPPO-järjestön ylläpitämään rekisteriin. Kyseinen järjestö rekisteröi koiria ja järjestää näyttelyitä, joissa arvostelu perustuu perinteiseen japanilaiseen rotukäsitykseen ja painottaa erityisesti koiran tyyppiä sekä ilmettä. Haasteena on, että suurinta osaa Japanissa NIPPO:on rekisteröidyistä koirista ei rekisteröidä samanaikaisesti Japanin Kennelklubiin. Tämän vuoksi niiden rekisteröinti FCI:n alaisiin rekistereihin ei ole mahdollista tai se on vähintäänkin monimutkaista. Euroopassa puolestaan koiria on viime vuosina rekisteröity pääasiassa ainoastaan FCI:n rekistereihin, minkä seurauksena merkittävällä osalla eurooppalaisista shiboista ei enää ole NIPPO-sukutaulua.
Silkkivinttikoiraa ollaan parhaillaan hyväksymässä kansallisesti Suomen Kennelliittoon, ja rodun rekisteröintiehtoja valmistellaan. Kuten shiballa, myös silkkivinttikoiralla on rodun alkuperämaan kattojärjestö, International Silken Windhound Society (ISWS), joka ylläpitää rodun rekisteriä ja seuraa rodun kehitystä. Shibasta poiketen kaikkien silkkivinttikoirien osalta edellytetään DNA-testausta sukutaulujen oikeellisuuden varmistamiseksi. Mikäli kansallisen rekisteröinnin ehtona ei jatkossa olisi rekisteröinti myös rodun alkuperämaan rekisteriin, on mahdollista, että kahdenkymmenen vuoden kuluttua Euroopassa kohdataan samankaltainen tilanne kuin shiban kohdalla, etenkin kun rodun kysyntä on selvästi kasvussa.
Shibojen osalta NIPPO-rekisteröinti jakaa mielipiteitä. Muutama kasvattaja käyttää jalostuksessaan yksinomaan NIPPO- ja FCI-rekisteröityjä koiria, kun taas toiset tukeutuvat ainoastaan FCI-rekisteröityihin linjoihin. Kehityskulun taustatekijöitä voidaan tulkita monin tavoin, mutta henkilökohtaisesti pidän valitettavana sitä, että Euroopassa rodun alkuperämaan rekisteriin merkittyjä koiria on suhteellisen vähän. Japanista tuodaan kyllä koiria, mutta niiden jälkeläisiä ei useinkaan rekisteröidä NIPPO:on.
Keväällä 2025 minusta alkoi tuntua, että eurooppalaiset linjat toistivat geneettisesti toisiaan. Monien koirien taustoilta löytyi samoja japanilaisia ja venäläisiä yksilöitä, ja allergioiden sekä muiden terveysongelmien esiintyvyys vaikutti yleiseltä. Arvostellessani erään kerran Ruotsissa järjestetyssä vinttikoiranäyttelyssä ilmaisin turhautumiseni tuomarikollegalleni, joka mainitsi tuntevansa erään italialaisen shibakasvattajan, jonka linjat saattaisivat tarjota vaihtoehtoista geneettistä pohjaa. Otin yhteyttä tähän kasvattajaan, hän toivotti minut ystävällisesti tervetulleeksi luokseen, ja niin vietin kaksi viikkoa heinäkuussa Firenzen maaseudulla tutustuen hänen kasvatustyöhönsä. Rodulle omistautunut kasvattaja, Bernardo Conti, oli muutamia vuosia aiemmin ryhtynyt tuomaan Japanista koiria aiempaa systemaattisemmin oman jalostustyönsä tueksi, säilyttäen samalla omat vakiintuneet linjansa. Vierailu hänen Poggio de Petroio -kennelissään sekä perehtyminen koiriin ja sukutauluihin auttoivat jäsentämään omia näkemyksiäni rodun nykytilasta ja mahdollisista tulevaisuuden suuntaviivoista. Mikäli päätän jatkaa shibakasvatusta, painopiste tullee olemaan black & tan -värimuunnoksessa, ja tavoitteena olisi rekisteröidä koirat myös NIPPO:on. On kuitenkin selvää, ettei pelkkä NIPPO-sukutaulu sellaisenaan takaa laadukasta yksilöä; jalostusvalintojen on perustuttava kokonaisvaltaiseen arvioon, jossa huomioidaan terveys, luonne ja rodunomainen ulkomuoto. Aika näyttää, toteutuvatko suunnitelmani, vai jääkö tämä haaveeksi! Olen halukas tekemään yhteistyötä muiden kasvattajien kanssa, ja yhteistyössä tuomaan uusia kasvatuskoiria, joten yhteydenotot ovat tervetulleita niin harrastajilta kuin kasvattajilta!
Tässä joitain muistoja kesän matkalta:
FI 
EN