”Kumma”
15.11.2004 – 13.2.2017
Suomen muotovalio
Ruotsin muotovalio
Kasv. Anja Valapuro | Tulokset KoiraNetissä | Sukutaulu
Keväällä 2004 olin lukion kolmannella ja tiesin muuttavani kotoa seuraavana syksynä. Minulla oli yksi ainoa tavoite: oman koiran hankinta heti, kun mahdollista. En ollut koskaan saanut koiraa, ja osasin koirarotukirjan rodut ulkoa. Lukulomalla olin Kuusankoskella. Jotenkin mieleeni olivat jääneet koirarotukirjan harmaat Taikatytön italianvinttikoirat, ja olin selvittänyt, että Kuusankoskella oli kasvattaja. Kävin kävelemässä Keltintiellä toivoen näkeväni vilauksen näistä koirista. Kevät oli jo aika pitkällä, ja aurinko lämmitti. En tiennyt tarkkaa osoitetta, ja mietin, että mistä mahtaisin tunnistaa oikean talon. Tien oikealla puolella avautui piha, jota ympäröi verkkoaita. Vaikutin ilmeisen epäilyttävältä, sillä kului hetki, ja talon sisältä juoksi aidalle neljä koiraa: bokseri, bostoninterrieri ja kaksi mustaa todella oudon näköistä koiraa. Niillä oli mielettömän ohuet jalat ja pienet päät: kuin koruja! Jatkoin matkaani, ja nämä mustat pienet koirat jäivät mieleeni. Myöhemmin selvisi, että ne olivat nimeltään Ma Baker’s Italian Itself ja Pumpkin Gisella: Anja Valapuron italiaanokasvatuksen alku.
Kesällä 2004 kävin ensimmäistä kertaa koiranäyttelyssä Rovaniemellä toivoen, että siellä olisi näitä erikoisia koiria esillä. Taivastellessani koirapaljoutta myöhästyin varsinaisesta italianvinttikoirien arvostelusta, mutta näin etäältä hienoimman värisen koskaan näkemäni italianvinttikoiran: se oli punainen ruotsalainen uros Exess Verdi.
Selasin koko kesän ja syksyn koirakirjoja ja kävin tutustumassa lukuisiin rotuihin. Minulla ei ollut mitään ideaa, millaista koiraa olin etsimässä, koska pidin niistä kaikista. Loppuvuodesta 2004 näin, että Kuusankoskelle oli syntynyt kaksi italianvinttikoirapentuetta ja yksi skyenterrieripentue. Olin ihastunut hopeanharmaaseen ceskyterrieriin jo aiemmin, mutta niiden saatavuus oli todella heikko siihen aikaan. Kävin katsomassa molempia pentueita, ja päätöksen rodusta teki silloinen poikaystäväni. Niin minulle tuli ensimmäinen italiaano Pumpkin Hilde eli Kumma loppiaisena 2005.
Aikuisuuden kynnyksellä kaikki oli aluksi opettelua, mutta kai siitä jotenkin selvittiin. Nopeasti heräsi kiinnostus kasvatukseen, ja kävin kasvattajakurssin vuonna 2005. Kummalle syntyi vain kaksi pentuetta, ja harmiksi linja ei saanut jatkoa. Kumma eli terveenä koko elämänsä loppuajan sydänvaivoja lukuun ottamatta. Se oli luonteeltaan ihastuttava, ja sai elinaikanaan useammankin ihmisen ottamaan italiaanon ensivaikutelman perusteella.
