Italianvinttikoira on hyvin persoonallinen ja veikeä koira jopa rasittavuuteen asti, mistä syystä on tärkeää perehtyä rodun luonteeseen tarkoin ennen hankintapäätöksen tekemistä.

Useimmat italiaanot ovat läheisyydenkipeitä ja hakeutuvat ihmisen seuraan heti kun takamuksensa alas laskee. Niillä tuntuu olevan luontainen taito saada tahtonsa läpi, minkä vuoksi monesti italiaanoille sallitaan perheissä asioita, jotka eivät perheen muunrotuisille koirille ole sallittuja, hyvänä esimerkkinä sohville ja sängyille pääsy. On asioita, joita italiaano yksinkertaisesti ei tee, ja yksi näistä on kovalla lattialla makaaminen. Italiaano vaatii pehmeän nukkumapaikan ja peiton, jonka mutkaan voi kääriytyä. Italiaanot ovatkin mestareita kaivautumaan peittojen alle, ja vieraita kannattaakin kehottaa varovaisuuteen ennen istumista sohvalla olevien peittomyttyjen päälle!

Monet italiaanot ovat ahneita ja varastelevat ruokaa. Koskaan ei tule aliarvioida italiaanon hyppyvoimaa, sillä ruokapöydälle pääsee kevyesti tasajaloilta. Paatuneimmallekin nirsoilijalle yleensä maistuu omistajan leivän päältä varastettu kinkkusiivu.

Italiaanot rakastavat lämpöä ja aurinkoa. Ne esimerkiksi aistivat saunan lämmön kahden minuutin kuluttua kiukaan päälle laittamisesta, ja pian on vaativa jono kerääntynyt saunan ovelle odottamaan vuoroaan. Italiaanot myös löytävät pienimmätkin aurinkoläikät sisältä talosta, ja asettuvat niille sijoilleen nauttimaan päivittäisen lämpöannoksensa.

Vinttikoirilla ei pääsääntöisesti ole vartiointiviettiä, mutta tässä italiaano tekee poikkeuksen. Yksinäisestä italiaanosta tai italiaanokaksikosta ei juuri ääntä lähde, mutta joukossa tyhmyys tiivistyy. Yksilöllisiä eroja äänekkyyden suhteen on, sillä on täysin mykkiä italiaanoja ja toisaalta myös todella haukkuherkkiä yksilöitä, jotka haukkuvat kaikelle liikkuvalle. Useimmat sijoittuvat jonnekin noiden kahden välimaastoon: ne varoittavat tulijoista, mutta eivät hauku lämpimikseen.

Italiaanot ovat kylmänarkoja ja mukavuudenhaluisia. Ne eivät pidä ulkoilusta kylmällä ilmalla, ja erityisesti tuuli on monille kauhistus. Italiaanon mittapuulla huonoja ilmoja silmällä pitäen on italiaanolla oltava oma vaatearsenaali, josta on vara valita kevyempää manttelia, haalaria tai toppaa. Italiaano kannattaa totuttaa vaatteisiin jo pentuna, jolloin vaatteista tulee normaali osa ulkoilua. Italiaanoa hankkiessa tulee varautua vaatteista aiheutuviin kustannuksiin, sillä eläinkaupoissa myytävät valmisvaatteet eivät italiaanolle istu, vaan vaatteet on teetettävä mitoilla.

Luoksepäästävyyden osalta italiaanoja löytyy laidasta laitaan. Toiset ovat hyvin avoimia vieraille ihmisille kun taas toiset eivät juurikaan anna vieraiden koskettaa. Kannattaa etukäteen miettiä, minkä luonteinen koira on itselle mieluisin, ja sen mukaan valita pentu.

Liikunnantarve
Eri vinttikoirarodut on pääsääntöisesti jalostettu juoksuominaisuuksia silmälläpitäen. Joko niiden alkuperäinen käyttötarkoitus on metsästys (itämaiset rodut) tai kilpajuoksu (brittiläiset rodut). Vaikka FCI:n rotumääritelmässä italianvinttikoiran käyttötarkoitukseksi on merkitty kilpajuoksija, on todennäköisempää, että rotu on alun perin jalostettu seurakoiraksi ja sängynlämmittäjäksi. Satoja vuosia sitten italianvinttikoiria on käytetty kaniinien ja muun pienriistan metsästyksessä, mutta varsinaista metsästyskäyttöä rodulla ei juurikaan enää ole.

Nykyään rodussa on erilaisia yksilöitä laidasta laitaan. Toiset ovat vaatimattomia ja laiskoja ja ne olisivat elämäänsä täysin tyytyväisiä rauhallisen eläkeläisperheen lemmikkeinä käyden pari kertaa päivässä kävelyllä. Näillä koirilla ei monesti ole myöskään kovin vahva saalisvietti. Toiset taas ovat hyvin vilkkaita, saalisviettisiä ja energisiä, ja suorastaan vaativat päivittäisen irtijuoksulenkkinsä. Kuten kaikkien vinttikoirarotujen kohdalla, myös italiaanon mahdollinen saalisviettisyys tulee ottaa huomioon irtipitopaikkoja silmällä pitäen. Italiaano on kuitenkin vinttikoirien helpoimmasta päästä saalisviettisyyden suhteen, sillä pennusta asti irtioloon tottunut koira pysyy hyvin omistajiensa lähettyvillä. Pennulle tulee siis tarjota mahdollisuuksia olla irti, ja palkata sitä luoksetulosta. Koirapuisto on ajatuksena hyvä, mutta käytännössä se ei ole vinttikoiralle järin virikkeellinen ympäristö, eikä tyydytä koiran liikunnantarvetta. Uuden vinttikoiranomistajan kannattaa ottaa yhteyttä muihin alueen vinttikoiraharrastajiin, ja kysellä turvallisista irtipitopaikoista.

 

Sisäsiisteys
Italiaanon kohdalla puhutaan usein sisäsiisteysongelmista, eivätkä huhut täysin tuulesta temmattuja ole. Italiaanot eivät ole helpoimpia opettaa sisäsiistiksi, mihin on monia eri syitä. Toiset ovat niin mukavuudenhaluisia, että huonolla ilmalla tarpeidenteko ulos ”unohtuu”. Toiset eivät jaksa pidättää ja toisia ei yksinkertaisesti kiinnosta mihin tarpeet pitäisi tehdä. Hyvin usein myös omistajan viitseliäisyydessä on puutteita, sillä pienellä koiralla on myös pienet tarpeet, joiden päivittäistäkään keräämistä ei koeta kovin raastavaksi.

Uroksilla esiintyy lisäksi merkkailua. Etenkin juuri sukukypsäksi tulleet nuoret urokset kokeilevat usein koiven nostamista myös kotona. Pahimman aikakauden ylipääsemiseksi on suositeltavaa, että yksin jäädessään koiran tilaa rajataan esim. riittävän tilavaan aitaukseen, ja pidetään koiraa silmällä myös ihmisten ollessa kotona, jotta merkkailuun pystytään reagoimaan heti. Uros kannattaa totuttaa poikapöksyihin, sillä monet intoutuvat merkkailemaan vieraissa paikoissa vaikka ne kotona olisivatkin sisäsiistejä. Nuorelle koiralle kannattaa antaa aikaa ja olla sen kanssa kärsivällinen. Mikäli uros aikuisenakin merkkailee kotona eikä poikapöksyistä ole apua, kannattaa harkita kastrointia, mutta sen ei tulisi olla ensimmäinen keino merkkailun kitkemiseksi!

Italiaanon sisäsiistiksi opettaminen ei ole mahdotonta, mutta se vaatii omistajalta sinnikkyyttä ja periksiantamattomuutta. Pennun kanssa on oltava valmis käymään ulkona tuplasti muunrotuisiin pentuihin verrattuna. Italiaanot ovat mestariteeskentelijöitä niin pentuina kuin aikuisina, ja älykkäinä koirina huomaavat kyllä, mikäli omistajalta löytyy jokin nappi, jota painamalla välttyy siitä itsestä epämiellyttävältä tuntuvilta asioilta. Omistajan on siis oltava ajan tasalla ja osattava lukea koiraansa kuin avointa kirjaa. Sisäsiisteyden opettelu alkaa pienenpienten vihjeiden tunnistamisella, pikkuhiljaa edeten selkeämpiin merkkeihin että nyt on lähdettävä ulos. Koiralle on alusta alkaen tehtävä selväksi minne tarpeiden teko on sallittua ja minne ei, ja palkata ja kehua sitä oikeasta toiminnasta. Aikuisena sisäsiisteyden ylläpitämiseen auttavat rutiinit niin ruokinnassa kuin ulkonakäymisessä sekä riittävä liikunta.

 

Muut koirat/eläimet
Italiaanot tulevat miltei aina hyvin toimeen toisten koirien ja eläinten kanssa. Vinttikoirat ovat hyvin laumasosiaalisia koiria, ja dominanssiongelmia harvemmin kehittyy, etenkin mikäli koirilla on riittävästi ikäeroa (1-2 vuotta). Urokset tulevat yleensä hyvin toimeen toisten urosten kanssa, mutta toisilleen tuntemattoman aikuisen nartun rinnakkaiselo voi olla ongelmallista. Mahdolliset konfliktitilanteet ovat kuitenkin suurempien laumojen ongelmia, ja kaksi italiaanoa tulee varmasti toimeen keskenään ongelmitta. Italiaano on hyvin sosiaalinen koira ja nauttii seurasta, minkä vuoksi olisi suositeltavaa, että italiaanolla olisi seuranaan toinen koira, mieluiten tietysti italiaano.

 

Italiaano harrastuskoirana
Mikäli harrastaminen koiran kanssa on tärkeää ja haluaa koiran, josta varmuudella saa harrastuskaverin a) radalle, b) näyttelyyn tai c) agilityyn/tokoon, on syytä suunnata muiden rotujen pariin.

Italianvinttikoira ei ole varmin rotuvalinta radalle tai maastoon, sillä rodusta löytyy paljon yksilöitä, joilla on riittämätön taistelutahto yhdistettynä puutteelliseen saalisviettiin. Ne saattavat näytösluonteisesti juosta omistajiensa iloksi, mutta palaavat usein sadan metrin spurtin jälkeen omistajansa luo. Mikäli juoksuharrastus kiinnostaa, voi asiaan yrittää vaikuttaa valitsemalla pentueesta yksilö, joka osoittaa suurta taistelutahtoa leikkivieheen päältä. Heti pennusta on aloitettava vieheharjoittelu eri materiaaleilla mikäli juoksuharrastus kiinnostaa. Italiaanon puolustukseksi täytyy kuitenkin sanoa, että viime vuosina italianvinttikoirien määrä juoksukisoissa on kasvanut merkittävästi, ja usein italianvinttikoirat saavat kehuja suorituksistaan ylituomareilta eikä maastokisoissa päivän parhaat pisteet saanut italiaano ole poikkeus.

Italianvinttikoira ei ole varmin valinta ryhmä- ja BIS-kehien näyttelytähdeksi, sillä harvat italiaanot nauttivat esiintymisestä. Hyvä näyttelykoira on itsevarma, osoittaa elinvoimaisuutta olemuksellaan ja antaa vieraiden koskettaa ongelmitta. Vaikka koiralla olisi näyttelytähdeksi soveltuva luonne, on epätodennäköistä, että samassa koirassa yhdistyisivät myös rodunomainen ulkomuoto sekä puhdas ja terve liikunta.

Muihin ohjaajalähtöisiin harrastuksiin, kuten agility ja toko, italiaano ei myöskään ole varmin rotuvalinta, sillä harvalla koiralla on riittävästi motivaatiota ja miellyttämisenhalua ponnistella kohtuuttomasti palkkion takia. Mikäli agility- tai tottelevaisuusharrastus kiinnostavat, on syytä valita ahne ja saalisviettinen pentu joka motivoituu ruokapalkasta ja totuttaa koira jo pentuna ottamaan kontaktia.

Rittävällä seulonnalla on mahdollista saada itselleen hyvä juoksija, näyttelykoira tai jopa agilitykoira, mutta se vaatii perehtyneisyyttä asiaan. Täytyy tietää mitä etsii, ja mistä etsimänsä löytää. Parhaimmillaan italiaano on monilahjakkuus eri osa-alueilla, mutta se vaatii myös omistajalta valtavasti viitseliäisyyttä, aktiivisuutta ja kokemusta.